Olin tänään tavaratalon ruokaosastolla. Oli kuumaa ja meluisaa, hirveästi ihmisiä ja vain kolme kassaneitiä. Takanani jonossa seisoi keski-ikäinen täti, joka yritti koko ajan hivuttautua ohitseni. Hän huokaili kovaäänisesti, liikuskeli levottomasti ja mutisikin välillä syyttävästi. Kun en päästänyt häntä ohittamaan vaan pidin itsepäisesti paikkani jonossa, täti mulkoili minua pahasti. Sitä ennen hän oli mulkoillut lähinnä omituisesti, ihan kuin olisin kaksipäinen tai jotain.
Kun aloin nostella tavaroitani hihnalle, vilkaisin saattumalta alaspäin. Huomasin, että tädillä ei ollut jaloissaan ollenkaan kenkiä. Vain mustat ohuet sukat. Muuten hän oli kyllä ihan siististi pukeutunut ja laittautunut. Taisin vähän aikaa tuijottaa, oli se sen verran hämmentävä huomio. Varsinkin, kun ulkona satoi. Ja mietin myös pari sekuntia, onko se riittävä syy päästää täti edelle. (Jos hän vaikka oli mielenterveyskuntoutuja, joka saattaisi ryhtyä raivoamaan sekunnilla millä hyvänsä. Tai sitten täti steppaili levottomasti vain siksi, että varpailla oli kylmä.)
Pidin kuitenkin pääni. Ja paikkani. Rajansa tätirakkaudellakin - jos hän olisi ollut enemmän ystävällinen ja vähemmän puhiseva, niin ehkä sitten... Muistakaa siis tämä, jos tahdotte ohittaa minut ilman kenkiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti