Rakas keskiviikko,

tiedän, että suhteemme on aina ollut hieman hankala. Tiedän, että meillä on pienten erimielisyyksien lisäksi myös suuria ongelmia, joista varmasti pitäisi keskustella. Tiedän, että tunne on varmasti molemminpuolinen, mutta silti sinussa on sellaisia piirteitä, jotka suunnattomasti ärsyttävät minua.

Väitän, ettei ole sattumaa, että aina keskiviikkoisin kaikki on keskimääräistä vaikeampaa ja asiat menevät järjestään pieleen. Ruuhka on pahimmillaan keskiviikkoisin. Energiaa on vähemmän kuin muina viikonpäivinä. Jos aamutee läikkyy, se tapahtuu keskiviikkona. Jos lautaset putoilevat tai ruoka-aineet ovatkin salaa pilaantuneet jääkaappiin, sellaista sattuu aina keskiviikkoisin. Keskiviikkoisin ihmiset ovat kiukkuisempia, kärsimättömämpiä ja väsyneempiä. Tunnelma on raskas ja painostava. Kyllä, voi kuulostaa rankalta, että syytän tästä kaikesta sinua, mutta en ole sitäkään mieltä, että vika olisi aina minussa. Kehotan siis sinua menemään itseesi ja hieman pohdiskelemaan, voisitko muuttaa käytöstäsi parempaan suuntaan. Jos sinulla on henkilökohtaisia ongelmia, ei ole reilua purkaa niitä muihin. Kätke nämä sanat sydämeesi ja muista, että on tärkeää kunnioittaa kanssaeläjiään. Ensi viikolla sinulla on taas uusi mahdollisuus näyttää, että pystyt halutessasi muuttumaan.

Rakas keskiviikko, tiedän, että asiat eivät selviä puhumatta. En vain pysty tähän juuri nyt, en tänään. Olisin mielelläni hetken yksin. Voisitko mitenkään jättää minut vähäksi aikaa rauhaan, vaikkapa torstaihin asti?