Märkyyksien kurjuus

Nyt täällä sitten sataa. Raskaita, isoja pisaroita. Joka paikassa on märkää. Mennessäni hakemaan lounasleipää kahviosta, minun piti sipsutella, etteivät varpaat kastuisi. Kastuivat silti. Yritän silti suhtautua säähän positiivisesti. Tai ainakin toiveikkaasti. Kuten työkaverini aamulla totesi, kysymys ei oikeastaan ole märkyydestä. Kysymys on siitä, että kun täällä sataa, ulkona on ihan suunnattoman lohdutonta. Harmaata, märkää, väritöntä. Vähemmästäkin muuttuu itsekin harmaaksi ja surkeaksi. Onneksi minulla on salainen ase: kirkkaankeltainen sadetakki.