maanantai 19. lokakuuta 2009

Nyt minulla on hartiahuivi. Iso ja lämmin ja punainen. 100% akryyliä, laatutuote siis. Pinta muistuttaa sellaisia karmeita tyynyjä, joita ukilla oli, kun olin lapsi. Rakastan huiviani silti, mutta toisaalta rakastinhan lapsena niitä tyynyjäkin.



Kun menen ulos, kiedon sen takin päälle. Ainakin toistaiseksi tämä ratkaisee talvitakittomuusongelman, takkilähetystä odotellessa. Sisällä käyttäessä olo taas pysyy mukavan lämpöisenä - pääsee lähimmäs sitä fiilistä, ettei ole noussut sängystä, vaikka onkin oikeasti pystyasennossa ja maailmalla. Ja koska huoneeseeni alkaa hiipiä englantilainen talvikylmyys (ja kosteus, hyi yäk), huivi tulee tarpeeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti