Oravaa mä metsästän

Lontoossa on paljon oravia. Ne ovat havaintojeni mukaan harmaampia ja nopeampia kuin suomalaiset versiot. Tähän mennessä olen myös kahdesti joutunut tulilinjalle, kun oravat viskovat pähkinöitä. Ne yrittivät näyttää viattomilta, mutta en silti suostu uskomaan, että se oli vahinko. Eilen, pitkällisen vaanimisen tuloksena, valvontakamerani sai tallennettua muutaman oravan puuhiensa keskellä.
Tässä ohjeita oravajahtiin:

1. Lähesty oravaa hitaasti mutta rohkeasti. Älä pelkää näyttää tyhmältä hiipiessäsi pienen hyppivän otuksen jalanjäljissä, sillä näytät kuitenkin.

2. Valitse yksi orava, ja seuraa sitä mahdollisimman pitkään. Kohta se kyllästyy panikoimaan, eikä enää kiinnitä sinuun mitään huomiota.


3. Varo häiriötekijöitä. Sellaisia ovat esimerkiksi jättimäiset koirat, jotka hyökkäävät kuvaan jostain rajauksesi ulkopuolelta ja ajavat oravan tiehensä. Se olisi vielä ihan siedettävää, jos koira jäisi kuvattavaksi oravan sijaan, mutta ne viilettävät kuitenkin heti seuraavan kurren perään.

4. Älä sommittele liikaa. Ei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä.

5. Pidä silmät auki, sillä oravat ovat ovelia ja yrittävät maastoutua parhaansa mukaan.

6. Ne saattavat esittää välinpitämätöntä ja keskittyä ruoan etsimiseen, mutta silmänurkastaan ne kuitenkin seuraavat puuhiasi koko ajan.

7. Luota käänteiseen psykologiaan ja ala itse esittää välinpitämätöntä. Tällöin orava hermostuu ja alkaa vaatia huomiota.

8. Oravan huomion saa myös hiipimällä salakavalasti liian lähelle. Ilmeisesti polvistuin vahingossa tämän yksilön talvivarastoon, sillä otus muuttui äkkiä uhkaavaksi ja melkein kävi kimppuun.

9. Ole kärsivällinen. Se saatetaan palkita hyvällä kuvalla, tai sitten ei, mutta luonnetta se kasvattaa joka tapauksessa.