perjantai 16. lokakuuta 2009

Minulle jää salaisuus, jota en kertonut kenellekään...


En tiedä, oletteko jo aikaisemmin lukeneet tästä jostain muualta, mutta halusin jakaa syksyni parhaan nettilöydon. Se on ehdottomasti ollut PostSecret-blogi.



Kyseessä on taideprojekti, jossa ihmiset lähettävät anonyymejä postikortteja idean kehittäneelle Frank Warrenille, ja kirjoittavat kuvapuolelle salaisuutensa. Korteista on pidetty näyttelyit, ja nykyään niitä löytyy myös blogista, Twitteristä, Facebookista ja kirjoista.



Olen seurannut blogia jo vähän aikaa, ja jäänyt koukkuun. Joka sunnuntai Frank julkaisee uudes sarjan kortteja, joissa ihmiset paljastavat salaisuutensa. kortit ovat riemastuttavia, surullisia, kauniita, ihastuttavia ja välillä ihan pelottaviakin. Ihaninta niissä on se, että ne ovat luovia. osa on valmiista korteista muokattuja, osa on alusta asti itse tehtyjä. Jokainen on omanlaisensa, ja niistä voi nähdä tekijänsä kädenjäljen. parhaita ovat sellaiset salaisuudet, joihin kokee voivansa samaistua, ja niitä tulee vastaan yllättävän usein. (Välillä tuntuu, että katselee omaa korttiaan, vaikka tietää, ettei ole koskaan lähettänyt sellaista.) Toiset ovat yksinkertaisesti hauskoja. Ja uskon, että ne ovat lähettäjilleen terapeuttisia. Jo pelkästään korttien lukemisella tuntuu olevan vapauttava vaikutus.



Muutama viikko sitten kävin Iso-Britannian suurimmassa kirjakaupassa, Piccadillyn Waterstone's:ssa. Siellä oli seitsemän kerrosta ja mielettömästi kirjoja. Viidennestä kerroksesta, taideosastolta, löysin PostSecret-kirjoja, joita olen haikaillut siitä asti, kun kuulin niiden olemassaolosta. Kirjoja on julkaistu yhteensä vissiin kuusi, uusin on ihan uunituore.



Ensimmäinen sana, joka kirjoja selatessa tulee mieleen on kaunis. Sitä seuraa jono muita myönteisiä adjektiiveja. Tämä oli luku- ja katselukokemus, josta nautin kovasti, ja yritän metsästää kaikki muutkin kirjat jostakin. En vain voinut olla ajattelematta kaikkia niitä salaisuuskortteja, jotka eivät koskaan pääse toisten nähtäväksi. Mutta isommasta kirjasta löytynyt postityöntekijän kirjoitus lämmitti mieltä: "I just want to people out there to know that even if your postcard doesn't show up on the website, there's a hardworking postal worker who is taking the time to read your secret, and who identifies with this brave, faceless, nameless sender."


Kuvat 1, 2, 6, ja 7 ovat blogista kopioituja. Muut ovat omia kuviani kirjojen sivuista ja kansista.

2 kommenttia:

  1. Oi... En ole kuullutkaan aiemmin! Kirjoja löytyi pikaisen tutkailun perusteella myös Adlibriksestä, joten uskoakseni ostoslistallani on jälleen uusia investointikohteita. <3

    VastaaPoista
  2. Oih, kiitos tästä Inari. En tiennytkään tästä ennen.

    VastaaPoista