Ongelma saattaa tietenkin olla koko maan laajuinen, mutta minua se koskettaa vain Lontoossa. Postijärjestelmän kummallisuus nimittäin. Tai ehkä olen vain tottunut liian hyvään, Suomessa kun posti yleensä toimii ihan kätevästi. Vaikka nykyisinä aikoina se tuntuu aiheuttavan enemmän ongelmia, on järjestelmä itsessään suhteellisen yksinkertainen. Esimerkiksi siinä mielessä, että lähtevät ja saapuvat paketit voi hoitaa samassa paikassa. Toisin täällä.
Ensinnäkin minulta meni kaksi viikkoa siihen, että sain postimerkkejä. Tavallisia, maansisäisen postin merkkejä saa kyllä joka kiskalta, mutta Suomeen asti tarvitaan kallimpi kaukomerkki. Niitä taas saa vain postitoimistoista. Postitoimisto yleensä toimii jonkun uutiskioskin tai vastaavan takaosassa, joten lähimmän paikallistaminen saattaa olla melko hankalaa. Ongelmia aiheuttaa myös se, että vaikka kyseinen kiska olisi auki vuorokauden ympäri, postivirkailijan luukku on korkeintaan yhdeksästä viiteen. Joissain paikoissa vielä vähemmän aikaa. Lauantai on lyhennetty päivä, auki korkeintaan kahteen asti, ja sunnuntaisin ollaan kokonaan kiinni. Tämä antaa paljon postissakäymismahdollisuuksia meille töitä tekeville. Niinpä on otettava selvää työpaikkaa lähinnä olevasta konttorista (kymmenen minuutin kävelymatka suuntaansa) ja hoidettava kaikki postiasiat lounastunnilla.
Postikortteja, kirjekuoria ja muita tarvikkeita saa kyllä noista monitoimikioskeista, joissa yleensä myydään myös hedelmiä, elintarvikkeita, alkoholia, matkakortteja, lehtiä, saippuaa ja kakkukynttilöitä - joitakin tuotteita mainitakseni. Sitä en vain käsitä, miksei britti ole vielä keksinyt yksinkertaista korttia. Olen nähnyt niitä vain yhden kirjakauppaketjun liikkeissä (sielläkin vain yhden telineellisen verran vaihtoehtoja) ja matkamuistoständeillä (pelkkiä rumia Lontookortteja). Kaikki kortit ovat isoja, avattavia ja kalliita. Yleensä niissä on vielä sisällä jokin valmiiksi painettu viesti. Minä tahtoisin sellaisia ihan tavallisia, mutta niitä ei niin vaan löydykään.
Sitten sain Suomesta paketin, joka ei mahtunut sisään postiluukusta. (Se luukku muuten on naurettavan pieni, sellaista kokoluokkaa, ettei sunnuntaihesari menisi kokonaisena läpi.) Postinjakaja jätti kortin, jossa kehotetaan hakemaan paketti lähimmästä konttorista. Luulin, että kyse on postikonttorista, ja otin samalla mukaan lähetettävät kirjekuoret. Mutta ei, nouto tapahtuu erillisessä noutokonttorissa, jossa ei voi hoitaa mitään muita asioita. Se oli pieni, siivouskomeron kokoinen tila jollain sivukadulla aseman takana. Ja sehän ei ole auki kuin kahdeksasta kahteentoista, sunnuntaisin suljettu. Ainoa vaihtoehtoni oli noutaa laatikko heti aukeamisen jälkeen ja mennä sitten myöhässä töihin. Lauantaina konttorissa nimittäin ovat kuulemma kaikki muutkin, ja pakettiaan voi joutua jonottamaan jopa tunnin.
Olen ihmetellyt myös sitä, kuinka hidasta postinkulku on. Tavallisen kirjeen matka täältä Suomeen kestää viikon. Tänään selvisi, että se johtuu postihenkilöstön työtaistelusta, joka on jatkunut jo jonkin aikaa. Kaikki on hitaampaa, osa postista jää ilmeisesti kokonaan jakamatta. Lakon loppu ei vielä häämötä, joten hidastelu jatkunee pitkään. Helen oli sitä mieltä, että on parasta ryhtyä lähettämään joulukortteja jo nyt, että ne varmasti ehtivät ajoissa perille. Sophien mielestä lakko taas on loistava syy olla lähettämättä yhtään joulukorttia. Yhdyn jälkimmäiseen, joten jos ei tule jouluntoivotuksia, muistelkaa oikeuksiaan puolustavia postinkantajia.
Yksi plussa systeemissä kuitenkin on: postia jaetaan myös lauantaisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti