Hiushuolia

En ole vielä onnistunut selvittämään miksi, mutta olen kuitenkin pannut merkille, että aika ajoin päässäni versova hiuskasvusto elää varsin hankalia aikoja. Nämä kaudet ovat verrattavissa uhmaikään, ja varsinkin viime aikoina niitä tuntuu olleen ihan liian usein. Tälläkin hetkellä tukkani lähinnä roikkuu. Osa siitä sojottaa minne sattuu. Se ei näytä hyvältä, eikä kerta kaikkiaan suostu yhteistyöhön. Hiukset ovat hallitsemattomat. Ne leijailevat kyllä mukanani, mutta niitä tuntuu olevan mahdoton kontrolloida. Ja minä kun vielä tyydyn vähään, en ole mikään kampausfani tai tukanlaittaja. Minulle kelpaa suora tai pörrö, kunhan kokonaisuus on yhtenäinen, eikä jostain kohtaa sojottava ja toisesta lättänä. Ja kunhan hiukset tuntuvan eläviltä. Minun eivät tunnu. Ihan kuin päässä roikkuisi ylikypsää spagettia.

Olen miettinyt, olisiko edessä taas kampaajareissu, mutta tukka ei kyllä ole vielä kasvanut pois mallistaan. Sen siis pitäisi totella ihan hyvin. Syytän vettä, joka on pehmeämpää, ja tursuu suihkusta olemattomalla paineella. Syytän myös shampoota, joka saa tukan näyttämään puhtaanakin likaiselta. Joka tapauksessa olen hyvin ärsyyntynyt, ellei se vielä käynyt ilmi.

Päätin yrittää vielä kerran. Viikonloppuna teen mutkan matkaan ja käyn ostamassa uuden shampoon. Yritin itse asiassa suorittaa tämän jo eilen, mutta ostinkin epähuomiossa kaksi pulloa hoitoainetta. Huomasin vasta kotona suihkussa ja aiheutin ihmetystä kämppiksissä, kun kirosin raikuvasti kylpyhuoneessa. Sen on parempi olla hyvää hoitoainetta, sillä minun käyttötiheydelläni sitä riittää seuraavat viisi vuotta. Tai jos käy niin, että joululahjapaketistasi paljastuu hämmentäviä, australialaisia hiustenhoitotuotteita, älä minua syytä. Valitukset voi lähettää joulupukille.

Tällä kertaa perustin ostopäätökseni muuhunkin, kuin pullon väriin ja kokoon. En myöskään ostanut halvinta, kuten viimeeksi. Myönnän olevani täysin mainonnan uhri, sillä panen toivoni tuotteelle ihan siksi, että MarieClairessa oli nätti kuva. Siinä muutenkin kauniilla mallitytöllä oli upea, runsas hiuspehko. Sellaiselta minäkin tahdon näyttää. Tiedetään, tällä suomalaisella materiaalilla ei ole mitään mahiksia päästä lähellekään sitä lopputulosta. Ei varsinkaan, jos ei ole valmis föönaamaan, piippaamaan ja muotoilemaan joka jumalan aamu. Minähän en ole siihen valmis edes erityistilanteissa, joten toivo on käytännössä vainaja. Mutta silti, tuo kuva rohkaisi yrittämään vielä kerran, antamaan kapinalliselle vielä yhden mahdollisuuden. Jos sekään ei auta, menen ja ajelen pääni.