Kaikki olivat kuitenkin joko liian suuria tai pieniä, väärän värisiä tai väärää materiaalia. Ostin yhden isomman tekonahkaisen, sillä ihastuin sen tilavuuteen ja taskujen runsauteen. Viikkoa myöhemmin jouduin kuitenkin palauttamaan sen, sillä remmi venyi käytössä ja irtosi lopulta kokonaan toisesta päästä. Tässä vaiheessa soitin kotiin, ja järjestin yhden vanhan lempilaukun kuljetuksen monen mutkan kautta tänne.
Perjantaina saapui vieraita ja sopiva laukku. Lauantaina ohitin tämän Oxford Streetillä. Ohitin, pysähdyin ja palasin takaisin. Rakastuin heti. Mietin hetken ja totesin, että jos jätän laukun sinne, harmittelen sitä ikuisuuden. Ei minua turhaan kutsuta väripalloksi, ei ainakaan enää.
Se on tehty erivärisistä huopapallukoista, jotka on sitten ommeltu yhteen. Sisällä on ohut vuori. Toivon, ettei remmi veny liikaa käytössä, mutta onneksi tämä on niin pieni, ettei sinne oikeasti mahdu mitään painavaa. Värivaihtoehtoja oli muutama, mutta tämä oli ehdottomasti se minun. Minulla kun on heikko kohta sateenkaariväreihin.
Kauppa oli sellainen tavallinen turistipuoti, josta saa lähinnä avaimenperiä, postikortteja ja härskejä t-paitoja. Laukku vaikutti kuitenkin kestävältä ja hyvälaatuiselta. Aitoa huopaa, lupasi myyjä. Toinen myyjä ojensi minulle pussini ja totesi ylpeästi, että heidän liikkeensä on ainoa paikka, josta tällaisia saa. "Et voi ostaa tällaista mistään muualta tällä kadulla." Jäi epäselväksi, voiko joltain muulta kadulla sitten, mutta ei se mitään. Olen silti hurjan tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti