Äänimaisemani

Minulla on ranteessa seitsemän ohutta metallirengasta. Ne kilisevät ja kimmeltävät kivasti kirjoittaessani tätä, istun juuri lampun alla. Jo kaksi ihmistä on pysähtynyt pöytäni viereen sanomaan, että koruni näyttävät kauniilta ja kalliilta. Ja minua naurattaa, koska maksoin niistä muutaman punnan. Mutta kyse onkin siitä, että niitä on niin monta, yksinään ne eivät herättäisi minkäänlaista huomiota. Ja minä pidän äänestä, jonka korut saavat aikaan. Se saa minut hymyilemään. Niinpä hymyilen itsekseni ja hyppelehdin portaissa saadakseni aikaan yhä enemmän kilikolinaa.