Nerolle töitä

Kirjastomme aulassa on pitkä tiski, jolla hoidetaan kaikki lainaus-palautus-varausasiat ja sen semmoiset kirjastojutut. Kaikki opiskelijoiden huolet myöhästymismaksuista puuttuviin salasanoihin. Tällä tiskillä minä työskentelen. Sitten sen lisäksi on pienempi pöytä jossa istuu aina kaksi henkilöä vastaamassa kysymyksiin, kirjastonhoitaja ja IT-asiantuntija. He hoitavat tietopalvelupuolen ja tekniset ongelmat.

Usein käy niin, että opiskelija tulee pitkälle tiskille mukanaan ongelma, johon apua saa jostain muualta. Niinpä kiitollisena tehtävänämme on viittoilla milloin mihinkin suuntaan. Kyllä, meillä on nitoja, mutta se on tuolla. Kyllä, voimme laittaa kopiokoneeseen lisää paperia, sen hoitaa tuo leidi tuolla. Kyllä, meillä on täällä myös kirjoja, olkaa hyvä ja kävelkää tuohon suuntaan. Olen alkanut kaivata sellaista valtavaa katukylttiä, joka osoittaisi tarpeelliset suunnat. Ei sillä että siitä mitään hyötyä olisi, opiskelijat eivät lue niitäkään ohjeita, joita meillä nyt on. He tuntuvat suosivan henkilökohtaista kommunikointia. Eikä siinä mitään, mutta turha sitten kiukutella, jos joutuu jonottamaan siksi, ettei vaivautunut lukemaan ilmoitusta uloskäynnin suunnasta.

Jos joku etsii kadoksissa olevaa kirjaa, tahtoo tutustua lehtiin tai käyttää tietokantoja, ohjaan hänet kohti pienempää pöytää. Kirjastonhoitaja istuu vasemman käden puolella, olkaa hyvä. Kun jollakin on tietokoneisiin liittyvä ongelma, jota en osaa ratkaista (ja tälläistähän ei satu minunlaiselleni tietotekniikkanerolle kovin usein, ehei), joudun lähettämään hänet saman tiskin oikeanpuoleiseen päätyyn. Olen ollut täällä töissä 7 viikkoa, mutten vieläkään ole varma, miksi noita teknisen tuen heppuleita virallisesti kutsutaan. Niinpä kollegani aamulla purskahtikin nauruun kuullessaan minun ilmoittavan opiskelijalle, että "on the right hand's side there's a computer genius working, please ask him." Oikea ilmaisu on kuulemma IT technician, mutta minun suuhuni se on liian iso ja hankala sana. Varsinkaan nopeassa keskustelussa, jään aina takeltelemaan yrittäessäni saada sitä ulos. Se myös tuntuu ihan liian viralliselta, kun keskustelu kuitenkin yleensä jatkuu opiskelijan kysymyksellä "that dude over there?" ja minä vahvistan, "yeah, that dude". Kyseinen dude ilmoitti kyllä tulevansa mielellään kutsutuksi neroksi, niin että turhaan sitä vaihtamaan virallisiin nimityksiin. Kai se hivelee miehistä itsetuntoa tai jotain.

Yhtenä päivänä kysyin samalta hepulta, että kun kerran johdat tätä teknistä tukea tarjoavaa osastoa, niin osaatko kertoa, mistä voisin saada uuden mustenauhan kirjoituskoneeseeni. Ilme oli kyllä maksun arvoinen. New WHAT for your WHAT?? Tämän jälkeen mies tiedusteli varovasti, että onkohan sinulla kenties se laite mukana täällä. Vastasin, että ei, kyllä minulla on kannettava päivittäisessä käytössä. Tosin sellainen, joka painaa kolme ja puoli kiloa ja on toiminnoiltaan lähes samalla tasolla kuin vanhan ajan kirjoituskone. Tämän keskustelun jälkeen herran naama on alkanut kupruilla joka kerta, kun se näkee minut lähellä minkäänlaista teknistä laitetta. Kumma juttu, en voi käsittää miksi.