Vieraileva tähdenlento

Minua ei ole koskaan pyydetty vierailemaan toisen taideteoksessa. Tästä blogista tuli kerta heitolla Kirjaston Kissa feat. Sanna, mikä kuulostaa äärimmäisen huonolta suomirap-kokoonpanolta, mutta hetki on kuitenkin egolleni käänteentekevä. Luet minun viittätoista minuuttiani valokeilassa, ja koska internetissä mikään ei häviä kokonaan, sen voi kokea yhä uudestaan ja uudestaan. Näin minä ainakin tulen tekemään.

Toivon, että olisi jotain kuolematonta sanottavaa. Olen Lontoossa ja olen täyttänyt matkalaukkuni matkamuistojen sijaan Tescon halvoilla elintarvikkeilla. Näin muumion ja söin elämäni ensimmäisen marjamuffinssin, joka näytti halkaistaessa valuvan hakkeloituja sisälmyksiä. Katsoin fantastisen kekseliään Leijonakuningas-musikaalin, joka seurasi tarkasti piirretyn elokuvan juonta, ja pystyin siitä johtuen ennustamaan lähes jokaisen keskustelun sanasta sanaan. Tämä on samantasoinen paljastus kuin se, että olen lukioikäisenä käynyt Backstreet Boysien comeback-konsertissa. En häpeä mitään.

Parasta täällä on kuitenkin iki-ihana, nyt vällyjen alla venyttelevä, kirjapölyinen kissa, joka pelkää vettä lajilleen tyypillisellä tavalla, leikkii värikkäilä helmillä, eikä vieläkään suostu syömään mitään sinistä. Joitakin asioita ei edes asuminen yhdessä maailman suurimmista metropoleista pysty muuttamaan, ja se on hyvin huojentavaa.

Hakuna Matata.

Sanna