Maanantaimarina

Haluaisin kirjoittaa tätä blogia paremmin. Tai ehkä paremmin ei ole oikea sana, mutta luovemmin. Eri lailla. Tuntuu, että toistan itseäni koko ajan. Tahtoisin kirjoittaa kaunokirjallisempia, kauniimpia ja salaperäisempiä merkintöjä. Olematta naurettava, pateettinen tai liian kryptinen. Tahtoisin ottaa erilaisia kuvia, sellaisia jotka nähdessään heti ajattelisi, että olen löytänyt itsestäni jotain uutta. Voi olla itsekriittistä marinaa, mutta tuntuu, että junnaan paikallani.

Tahtoisin myös olla vähemmän suuruudenhullu. Tahtoisin olla tyytyväinen siihen mitä teen ja saavutan, vaatimatta ja toivomatta aina enemmän ja parempaa. Tahtoisin olla välittämättä siitä, lukeeko tätä joku vai ei, mutta miksi blogia muka kirjoitetaan, jos ei siksi, että tahdotaan tulla kuulluksi? Minulla on koko ajan hurja tarve tuulla kuulluksi. Varsinkin täällä, kun ei ole ketään, kenen kanssa puhua. Puhua ihan tavallisia arkiasioita, sellaista merkityksetöntä höpötystä.

Tahtoisin kyllä paljon muitakin asioita. Tahtoisin olla laihempi ja kauniimpi ja erikoisempi. Tahtoisin nukkua vähemmän ja tehdä enemmän. Tahtoisin, että kirjoittaessani tätä minulla ei olisi sellainen olo, että olen marissut tätä samaa sata kertaa aiemminkin. Tahtoisin, että lukijani eivät nyt pidä minua säälipisteitä kerjäävänä idioottina. Tahtoisin tehdä elämääni muutoksia välittämättä energian puutteesta ja mukavuusalueeni rajoista. Tahtoisin huolehtia vähemmän. Tahtoisin olla tyytyväinen itseeni.

Tahtoisin myös kupillisen kaakaota. Luulen, että aloitan siitä.