En lakkaa kynsiäni, koska en jaksa nähdä sitä vaivaa. Eikä minulla varsinkaan ole sitä repeilevien lakkakerrosten poistamiseen tarvittavaa energiaa. Joskus olen kyllä yrittänyt, mutta saanut aikaan niin epätasaista jälkeä, että luovuttanut kesken kaiken. Kynnet lakattuina tunnen oloni liian hienoksi ja huolitelluksi, vähemmän minuksi. Omistan kyllä monta eriväristä lakkaa, viime keväästä asti olen ostanut kaikkein värikkäimmät pullot ilahduttaakseni itseäni. Vaikka en koskaan käytäkään niitä, vessan hyllyn väriläiskät piristävät silti.
Eilen päässäni naksahti. Lakkasin kynteni, enkä poistanut väriä heti. Itse asiassa kynteni ovat vieläkin värilliset. Kirkkaan oranssit, jos totta puhutaan. Näyttävät hyviltä mustaa näppäimistöä vasten, kun kirjoitan tätä. Sopivat teekupin oranssiin raitaan, tiesin että olisi hyvä valinta ostaa monivärinen kuppi. Tuntuu vähän kummalta, mutta hauskalta samaan aikaan. Alan ehkä naksahdella vähän useamminkin. Täällä värivalikoimat ovat niin uskomattomat (ja lakka halpaa), että sateenkaarikynnetkin saattavat olla tulossa joku päivä. Pieni retki Superdrugiin ja pullollinen väriä ovat helppo tapa piristää surkupäivää. Eikä kynnet oransseina vain voi olla alakuloinen, naurattaa joka kerta kun erehdyn katsomaan käsiäni.
PS. Jos tahdot mukaan tähän, pidä kiirettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti