Taas tapahtui paljon. Tein aamulla pienen yksinkertaisen suunnitelman, joka muuttuikin koko päivän pituiseksi seikkailuksi. Pukeuduin hameeseen, syystakkiin ja legginseihin, jotka näyttävät ihan entisajan villahousuilta. Pistin tennarit jalkaan, pipon päähän ja lähdin matkaan.
(Huomasin lontoolaistuneeni siinä mielessä, etten välitä enää yhtään, näyttävätkö asuni oudoilta vai eivät. Ei sillä, että olisin ennenkään hirveästi välittänyt, mutta nyt selvästi vielä vähemmän.)
Kävin vihdoin Camden Marketilla ja...
- Hillitsin itseni yllättävän hyvin, vaikka ympärillä olikin hirveä määrä halpoja koruja
- Ostin silti muutaman rannekorun, taskukellon ja kukkaron (Taskukelloa olen himoinnut kauan. Vaikka tämä ei olekaan oikeasti vanha, se on silti hieno, ja luultavasti sen verran krääsälaatua, että tummuu pian antiikkisemman näköiseksi kuin olisi tarpeen.)
- Seikkailin ympäriinsä ihan vain katsellen värikkäitä esineitä ja kummia juttuja
- Hämmennyin musiikista ja hälinästä
- Hymyilin, koska lähes joka kojun myyjä lauloi kukin oman taustakappaleensa mukana
- Ihastelin t-paitakaupan poikaa, joka järjestellessään paitoja hyllyihin samalla breikkasi
- Ärsyynnyin, koska kaikkialla kiellettiin valokuvaaminen
- Löysin aina lisää kojuja kun ajattelin, että nyt on kaikki nähty
- Söin Israeliaista kasvisruokaa ja join kuumaa omenasiideriä. Se poltti kielen ja tahmasi sormet, mutta oli hyvää. Himoitsin kyllä kaikkea muutakin, sillä ruokakojuja oli valtava määrä
- Väsyin hälyyn ja poistuin
Siirryin metrolla Leicester Squarelle ja...
- Kävelin taas vaihteeksi väärään suuntaan ja eksyin. Harhailin ikuisuuden etsien teatteria, joka olisi ollut ihan lähellä, ellen olisi tehnyt valtavaa lenkkiä
- Ohitin aitaan nojailevan punkkarin, joka keräsi rahaa antamalla ottaa kuvia itsensä kanssa. Keski-ikäiset tädit poseerasivat pojan vieressä ja tämä teki pelottavia punkkari-ilmeitä. Ehkä hauskinta, jota olen vähään aikaan nähnyt. Annoin hänelle kaikki kolikkoni ja kiitin siitä, että poika pelasti päiväni. Mokoma hieman hämmentyi ja sanoi ujosti kiitos.
- Löysin teatterin, ja selvisi, että olin etsinyt sitä turhaan, sillä lippuja ei voinut vielä lunastaa. Mutta se ei haitannut, sillä eksyin samalla Covent Garden Marketille, jonne olen myös pitkään halunnut mennä.
- Ostin terveyssiteitä ja sain kaupan päälle huulikiillon. Hämmentävä yhdistelmä.
- Sekoitin kirjaimet ja ostin D-vitamiinien sijaan E-vitamiineja
- tykkäsin kirsikkakolasta enemmän kuin oletin
- Hermostuin, koska metrossa oli tungosta ja huomasin, että minusta tulee aina ruuhkametroissa kovin agressiivinen
Ajelin Oxford Streetin tuntumaan ja...
- Shoppailin fat chicks -kaupassa (Emiliaa lainatakseni). Voi tietenkin olla huolestuttavaa, että käy sellaisissa kaupoissa, mutta nautin siitä silti. Oli ihanaa olla kerrankin kaupan pienikokoisin asiakas ja huomata, että langanlaiha myyjä oli se outo, en minä.
- Ostin takin, söpön ja erilaisen. Koko viikon vaivannut ulkonäköitsetuntomikälie-kriisi helpotti heti vähän, tuli itsevarmempi olo
- Löysin vihdoinkin täydelliset jegginsit (mikä sana!) mutta vain epätäydellisessä koossa
- Ostin ompelulankaa ja seisoin sen takia ikuisuuden kassajonossa
- Hermostuin taas, koska joka paikassa oli liikaa ihmisiä ja katu oli tukossa. En taida olla suurkaupunki-ihminen.
Ajattelin lähteä kotiinpäin, mutta...
- Päätinkin vielä kävellä "seuraavalle metropysäkille"
- Totesin, että teoriani ei pitänyt paikkaansa. Siis teoria siitä, että jos kävelee tarpeeksi kauan johonkin suuntaan, on lopulta pakko törmätä metroasemaan. Tai kai se periaatteessa piti, mutta tarpeeksi kauan olikin ihan liian kauan
- Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Starbucksissa
- Ajattelin oikaista hieman ja jouduinkin hukkaan
- Pysähdyin kadunkulmaan ja puhuin puolen tunnin puhelun
- Löysin vahingossa hauskan korttikaupan ja nauroin kortille, jossa luki "Because even dickheads have birthdays."
- Aloin kyllästyä harhailuun, mutten löytänyt itseäni kartalta
- Päätin suhtautua eksymiseen mukavana tapana katsella kaupunkia
- Löysin itseni lopulta samasta paikasta, jossa harhailin aikaisemmin etsimässä teatteria
Lähdin kotiinpäin ja...
- Sain täpötäydessä metrossa kyynärpäästä kylkeen, kun joku täti alkoi äkkiä riehua ja huutaa, että häntä ei saa töniä ja litistää. Itse hän kyllä yritti työntää yhden tytön litistymään sulkeutuvien ovien väliin
- Luin puolet kirjastani, kun jumituimme asemalle jonkun saatua sairaskohtauksen
- Olin ajatellut mennä katsomaan isoa ilotulitusta mutta kun tajusin, millainen määrä ihmisiä sinne oli menossa, ajoinkin kotiasemalle asti
- Tulin kotiin ja tilasin netistä ne samat jegginsit oikeankokoisina
- Nyt kuuntelen ilotulitusta, mutta olen liian laiska mennäkseni ulos kuikuilemaan, näkyykö tänne asti mitään
- Olen päivääni tyytyväinen ja nautin spontaanista seikkailustani
- Odotan laiskasunnuntaita
Jos punkkari oli sun päivän piriste, niin sinä olet ehdottomasti mun päiväni piriste!
VastaaPoistaHih, kiitos. Ja ole hyvä!
VastaaPoistaOllaan punkkareita kaikki.