Lost and Found

Kaikki on pikkuisen sekavaa. Tai itse asiassa vähän enemmänkin. Pelkästään käytännön asioiden hoitaminen vie kamalasti aikaa ja energiaa. Bussien käyttö on hankalaa jo silloin, jos ne toimivat niin kuin niiden pitäisi. Yleensä ne eivät toimi, joten hankaluusaste nousee heti pilviin. Olen hukannut paitsi käsitykseni ilmansuunnista, myös käsitykseni vasemmasta ja oikeasta. Koska liikenne ajaa näkökulmastani väärään suuntaan, olen ihan sekaisin. Mutta eilen eksyin enää kerran. Se on suurta edustystä kun ottaa huomioon, että sunnuntaina tein sen yhdeksän kertaa.

Muuten kaikki menee oikein hyvin. Töissä kaikki ovat kauhean kilttejä ja avuliaita. Kielen kanssa ei ole suurempia ongelmia, ja heti kun totun kaikkiin systeemeihin, energiaa jää johokin muuhunkin kuin nukkumiseen. Älköötten siis yhtään huoliko, kyllä minä täällä pärjään. Vaikkei mitään kuuluisikaan.

Nyt sain sentään käyttäjätunnkset yliopiston tietokoneille, joten voin käyttää nettiä täällä. Se vei pari päivää, koska turvapalvelujen piti ensin selvittää henkilöllisyyteni ja taustani. En tiedä, soittivatko ne Supolle vai mitä, mutta tästä tarkastuksesta ei voi laistaa. Security on kuulemma hyvin nihkeä antamaan tunnuksia kenellekään, etteivät ne joudu väärinkäytetyiksi. Sinänsä huvittavaa, kun ottaa huomioon, että minulla on pääsy vain kirjastotietokantaan, ei valtionsalaisuuksiin. Samaa jahkaamista joutui kestämään kulkukortin kanssa. Vierailin ainakin viidesti "päämajassa", turvatoimiston tiloissa. Tai lähinnä oven takana, koska sisään ei päästetä ketään ilman vartijamerkkiä. Siellä vakavan ja kopean näköiset sedät seisovat siisteissä puvuissa ja turvaliiveissä. Niillä on kaikilla taskulamppu, jota ilmeisesti voi käyttää myös pamppuna, mutta lampun koko vaihtelee. Epäilen, että sen perusteella voi päätellä aseman hierarkiassa.

Yritin saada netin myös huoneeseeni hankkimalla paikallisen mokkulan. Käytön luvattiin olevan helppoa ja nopeaa. Ja kyllä se varmaan olisikin, jos saisin homman ollenkaan toimimaan. Saan yhdistettyä internetiin, mutten siirryttyä nettisivuille. Tästä tuskastuneena soitin asiakaspalveluun, jossa ystävällinen mutta hirveällä aksentilla puhuva skotti avusti minua asian kanssa. Tai yritti, mutta ei siitä mitään hyötyä kyllä ollut. Lähinnä hän käski käynnistämään uudelleen, irrottamaan ja uudelleen kiinnittämään mokkulan, asettamaan aloitussivuksi Googlen ja sitten tavaamaan noin sata kertaa, miten kirjoitan sanan google. Sanottakoon, että olin jo yrittänyt yksin näitä kaikkia (tavaamista lukuunottamatta). Lopputulos oli, että neljänkymmenen minuutin kuluttua poika käski poistamaan asennuksen. "Soitan sulle huomenna uudestaan, niin asennetaan se yhdessä uudelleen." Ilmeisesti frustraatio paistoi äänestäni, sillä hän lohdutti toteamalla, että ainakin olin ehtinyt jo tottua hänen aksenttiinsa.

Jos olisi nettiyhteys ja pre-paid, jota sitäkään en ole vielä vastoinkäymisten vuoksi onnistunut hankkimaan, yhteydenpito olisi helpompaa. Ja tällöin myös hämmennys ja toisinaan iskevä paniikki helpottaisivat. Muuten en ole vielä ehtinyt suuremmin ikävöidä, sillä olen liian kiireinen yrittäessäni selvitä päivittäisistä toimistani.