Minä asun Pohjois-Lontoossa, suhteellisen rauhallisella ja hyvin puistoisella alueella. Täällä ilmeisesti asuu keskituloista ja köyhempää väkeä, sillä kaikki on vähän rapistuvaa ja ränsistynyttä. Mikään ei silti ole oikeasti rikki, ja ihan puolen kilometrin päästä voi löytää todella hienoja taloja rauta-aitoineen ja suihkulähteineen. Itse kyllä pidän tästä käytetystä fiiliksestä paljon enemmän.
Talo on osa tiilitalojen riviä, josta oma sisäänkäynti löytyy vain eriväristen ovien ansiosta. Ovessa on kaksi lukkoa, ovisilmä ja sisäpuolella lappu, jossa kielletään avaamasta, mikäli joku koputtaa. Itse asunto on kaksikerroksinen ja melkoisen kapea. Siinä on kolme makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, olohuone, pieni keittiö ja vielä pienempi eteinen, josta pääsee rappusia pitkin yläkertaan. Minulla on pääsy yhteen makuuhuoneeseen, keittiöön ja yläkerran kylppäriin. Tämä pieni reviiri riittää mainiosti, enkä hiippaile yleisissä tiloissa, ellei ole tarvetta.
Keittiötä lukuunottamatta kaikissa huoneissa on kokolattiamatto. Jopa kylpyhuoneessa, joka mielestäni on vähintäänkin epäilyttävää. Suihkussa käydään kyllä kylpyammeessa seisten, mutta silti vettä roiskuu aina ympäriinsä, eikä matto kuivu koskaan kokonaan. En tahdo edes ajatella, mitä sen alla muhii. Jotain tappavaa ja vihreää luultavasti. Keittiössä taas on kylmä ja tahmea lattia, eikä sinne voi mennä ilman villasukkia. Harkitsen tohveleiden hankkimista, kerrankin olisi hyvä syy käyttää sellaisia. Kaikki on hieman nuhruista ja kulunutta, ja alakerta haisee pinttyneelle tupakansavulle. Nyt kun vuokranantaja on palannut kotiin ja polttaa sisällä, minun täytyy pitää huoneeni ovi kiinni, ettei haju luikertelisi tänne. Tilanne on silti ihan siedettävä, koska yleensä hän polttaa suljetun oven takana olohuoneessa. Myös keittiössä on tuhkakuppi, mutta luojan kiitos en ole vielä nähnyt kenenkään käyttävän sitä.
Huoneeni on asunnon pienin, mutta en minä paljon tilaa tarvitse. Täällä on sänky, pieni lipasto, kaksi hyllyä seinällä, kaksi tuolia, pyykkikori ja lipaston takana taittopöytä. Lipaston päällä on pieni televisio ja pino jonkun jättämiä kirjoja. On myös vaatekomero, mutta saadakseni oven kokonaan auki, minun olisi siirrettävä sänkyä (eikä vain vähän, vaan kokonaan pois paikaltaan, ja sitten tietenkin takaisin). Yritän siis tunkea kaiken tavaran lipastoon ja kurkottaa takkini komeron ovenraosta.
Huoneeni seinät ovat kirkkaansiniset, lipasto, ovi ja verhot valkoiset. Värien aiheuttamat suomalaisuusmielikuvat hymyilyttävät. Pidän seinien väristä hirveästi, tunnen itseni energisemmäksi kuin valkoisten seinien ympäröimänä. Tahdon joskus isona makuuhuoneen, jossa on kirkkaanväriset seinät.
Sänky on puinen runko, jonka päälle oli nostettu kaksi paksua jousipatjaa. En ole koskaan ymmärtänyt jousipatjoja, eikä vähiten sen vuoksi, että ihmiset jotka käyttävät sellaisia, eivät ole koskaan tuntuneet kuulleen petauspatjoista. Vaikka kuinka makaisi paikallaan ja tasaisesti, joku jousi painaa aina ikävästi lapaluiden välissä tai lantion kohdalla. Kahden patjan keko taas oli ihan hirveän pehmeä, ja joka kerta kun käänsin kylkeä, meinasin kierähtää pettävän laidan yli. Ensimmäisen yön jälkeen nostin toisen patjan nojaamaan sängyn takana olevaa seinää vasten, ja peitin sen sängyn alta löytyneellä viltillä. Toisen viltin taas improvisoin petauspatjaksi taittelemalla sen kolminkerroin ja peittämällä aluslakanalla. Nyt sänky on sopiva ja lämmin, ja muistuttaa ulkoisesti sohvaa. Silti selkäni on aamuisin kipeä, ja kaipaan kotona olevaa vaahtomuovipatjaa.
Vuokranantajani on hirveän mukava nainen, joka asuu tässä samassa asunnossa. Vaikka tapasimme ensimmäistä kertaa tänään aamulla, olemme jo käyneet pitkän keskustelun ilmastonmuutoksesta, lamasta ja työtilanteesta. Hän on myös luvannut auttaa ihan minkä ongelman kanssa tahansa ja kehotti kysymään aina jotain ihmetellessäni. Minun vain täytyy muistaa sammuttaa kaikki sähkölaitteeni, irrottaa töpselini ja kääntää pistorasioiden virtakytkimet off-asentoon, erityisesti öisin, sillä hän pelkää kamalasti tulipaloa. Ei se mitään, täytyy vain yrittää muistaa. Täti myös lupasi, että keittiön hanaan saa lämmintä vettä. Sitä pitäisi kuulemma normaalisti tulla, mutta tämän viikon olen kyllä joutunut pesemään astiani pelkällä kylmällä. Ajattelen silloin aina sitä, mitä yläasteen köksänopettajani mahtaisi tästä tuumata. Hän kun aina piti pitkiä luentoja lämpimän veden ja riittävän saippuan täkeydestä mitä bakteerien tappamiseen tulee.
Tällä hetkellä pienessä maailmassani on sotkuista. Kun sotku on saatu aisoihin ja seinälle koristeita, aion jakaa tietoa huoneestani myös kuvallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti