Kun sunnuntaina olen vihdoin taas Turussa, myös tämän blogin sanamäärä alkaa olla täynnä. Tämä oli alunalkaenkin tiettyyn ajanjaksoon sidottu projekti, ja sellaiseksi jääköön. Sen pitäminen on kuitenkin opettanut minulle, kuinka hyvältä päivittäinen kirjoittaminen tuntuu. On myös hauska tietää, että sellaisetkin sukulaiset ja tutut, joihin en kovin usein ole yhteydessä, ovat tätä lukeneet ja lukemastaan pitäneet. Se innostaa kirjoittamaan lisää. On myös hauskaa, että olen vihdoin saanut ensimmäisen seuraajan, joka ei ole tuttu eikä sukua. Jonkun joka lukee tätä ihan vain koska tykkää, mahtavaa! Siinä mielessä on vähän sääli lopettaa nyt. Mutta toivon, että kirjaston kissaan tykästyneet pysyvät jatkossakin kanavalla, minulla kun näitä blogeja riittää. Enkä aio tuhota tätäkään, se jääköön jonnekin internetavaruuteen odottamaan mahdollista jatkokäyttöä. Ei sitä koskaan tiedä, koska kissa alkaa kuvitella itsestään liikoja ja kirjoittaa muistelmia.
Seuraavaksi keskityn englanninkieliseen muistikirjaan ja ikomiin. Värikuvat menevät ainakin vähäksi aikaa tauolle, mutta ehkä niihinkin vielä palataan. Pitäkää kiinni hatuistanne ja pysykää mukana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti