Reporanka

{täältä, muistaakseni}

Olo on kuin littanalla kissalla ikään. Eilen illalla päätin, että menen tänään töihin joka tapauksessa, mutta aamulla oli pakko luovuttaa. Yskäni kuulostaa kuolevalta tupakoitsijalta ja ääneni siltä, kuin raapisi kynsillä hiekkapaperia. Minulle povattiin jo loistavaa uraa aikuisviihdelinjalla ihan vain käheysasteeni takia. Koska puheeni sisältö ei vastannut vaatimuksia, siitä ei sitten kuitenkaan tullut mitään.

Vuokranantaja, joka on aamuisin muutenkin ihan hävyttömän pirteä, yritti kahdeksalta ilmeisesti kannustaa, mutta kuulosti lähinnä syyttävältä. Aamun ensimmäiset kaksi tuntia ovat kuulemma aina pahimmat, joten vaikka olisi kipeä olo, pitää siitä huolimatta nousta sängystä, pukea, meikata ja syödä aamupala. Vasta sitten voi päättää, onko oikeasti kipeä vai ei. Totesin, että heräsin tänään neljältä, eikä kyllä ole vielä helpottanut, päin vastoin. Mahtaa olla turhauttavaa, voivotteli täti. Melkein sähähdin, että ei tässä ole muuta turhauttavaa kuin se, ettei saa sairastaa rauhassa. Onnistuin kuitenkin estämään sen työntämällä koko pääni jääkaappiin etsiessäni mehupurkkia. Sitten menin takaisin nukkumaan, ja nyt aion olla ihan hillitsemättömän surkeana koko päivän, kun täti on töissä. Hah. Mutta kyllä tämä vähän alkaa jo kyllästyttää, että jos vaikka huomenna kaivaisin meikkipussin esiin. Olisipahan ensimmäinen kerta sen jälkeen, kun laskeuduin Heathrow'lle.