Kauhukuvia

Lumi ei tullut jäädäkseen, illalla satoi jo vettä. Kylmä sen sijaan jäi tänne pyörimään. Enkä nyt puhu ulkoilmasta, vaikka on sielläkin viileää. Pakkasen puolelle ei ole vielä menty, ja koska Suomessa on niin paljoin miinusta, en kehtaa valittaa, vaikka ilman kunnon takkia vähän paleleekin. Ongelma vaivaa lähinnä sisätiloissa. Huoneessani on hirvittävän kylmä, ja nukuin viime yönä kahden peiton alla. Silti joka kerta kun käänsin kylkeä heräsin hätkähtäen, koska aluslakana oli niin jäinen. Aamulla en voinut mennä keittiöön ennen kuin olin pukenut ylleni villahousut, villasukat, t-paidan, villamekon, villatakin, hupparin ja villahuivin. Jos sinne uskaltautuu ilman kenkiä, jalat varmaan jäätyvät lattiaan kiinni. En kehtaa kokeilla, onneksi on eskimosaappaat. Surullisinta tässä on se, että lämmitys oli päällä koko yön ja vielä aamullakin. Olisi ihan kiva tietää, mihin se kaikki lämpö menee, ei sitä minun huoneessani ainakaan huomannut. Alan olla väsynyt kylmään, tahdon sähkölämmitettyyn taloon.

Lumisateen pitäisi alkaa uudelleen tänään iltapäivällä ja jatkua koko yön. Luultavasti se tarkoittaa sitä, että huomenna mikään ei liiku. Kaikki tekevät tänään tuplana töitä siltä varalta, että huomenna ei pääse paikalle. Jos lunta tulee muutamakin sentti, julkinen liikenne pysähtyy kokonaan. Myös metrot, vaikka ne kulkevatkin suurimmilta osin maan alla. Autolla ei voi ajaa, koska kellään ei ole talvirenkaita. (Mörkö huomautti käydessään, että renkaissa on vähemmän uria kuin suomalaisissa kesäversioissa.) Mikäli on paljon lunta ja jäätä, lentokentät suljetaan. Kaikki pelottelevat minua sillä, etten pääsekään kotiin lauantaina, ja nyt alan pikkuhiljaa huolestua. Ja kaikki tämä hössötys siis ennen kuin siitä lumesta on nähty vilaustakaan. Näin aamulla jopa aura-auton, ja hyvä kun oli kuuraakaan.